UUTUUSPAPUJA!

Mulla on muutama ehdoton lemppari lastenvaatemerkeissä, ja aina kun näiltä merkeiltä tulee jotain uutta myyntiin on lähes pakko kyttäillä julkaisun aikaan netissä josko sieltä taas löytyisi jotain Mineallekin. Jos merkki on vieläpä suomalainen, on se iso plussa koska ennemmin tuen laadukasta kotimaista suunnittelua kuin halvempaa ulkomaista tusinatuotantoa. Harmi vaan että aika monella suomalaisella merkillä mallistot on kovin pieniä ja julkaisut vain pari kertaa vuodessa, ei ihan pelkästään pärjää muutaman lempparimerkin vaatevalikoimalla.

Papun vaatteisiin sain tutustua jo alkukesän malliston kautta, ja voin sanoa että jokainen meille silloin kotiutunut vaate on vieläkin uudenveroisessa kunnossa kovasta käytöstä huolimatta. Niinpä olin varma että jotain olisi saatava uudestakin julkaisusta, vieläpä siksikin että kuosit on tuttuja edellisestä mallistosta ja vaatteita on näin helppo yhdistellä toisiinsa. Tällä kertaa oli muistettava myös tulevaa pikkuveljeä, ja otin jo jemmaan yhdet minikokoiset mustat leggarit isosiskon kanssa samisteluun. En vaan voi uskoa että joku noin pienikin voi alkuun olla meiän vauvalle jopa iso?!!

lilla company papu img1Tilasin kaikki meiän uudet Paput Lilla Companysta* josta tuntuu löytyvän aika lailla kaikki ne merkit, joista ite tykkään just nyt. Koot myydään aina loppuun melko nopeasti, mutta nyt uuden julkaisun myötä Papulta tuli uusi erä joitakin aiemman malliston vaatteita ja sain meillekin tuon ihanan mustavalkoisen torkkupeiton. Suunnittelin sen vauvanpeitoksi, mutta ainakin toistaiseksi Minea on ominut sen itelleen, ja käyhän se tosi kivasti tuonne lastenhuoneen mustavalkoiseen värimaailmaan. Toinen puoli peitosta on söpöä Metsänpoikanen-kuosia, joka taas on just sopivasti lapsekasta ja käy varmana myös vauvansänkyyn.

lilla company papu img3 lilla company papu img4Minealle tilasin paikkaleggarit uudessa punaisessa värissä ja Metsänpoikanen-mekon, molemmat koossa 98/104cm. Mallistossa olisi ollut superihana mustavalkoraidallinen mekko pienellä punaisella yksityiskohdalla, mutta ajattelin Minean olevan enemmän innoissaan tästä oravakuosista. Mekkoa on kuitenkin tarkoitus pitää ihan arkikäytössä, joten sen täytyy ehdottomasti olla sellainen, jonka Minea mielellään pukee päälleen. Tänäänkin hoitoon lähdettäessä käytiin nimittäin aika voimakastahtoinen taistelu siitä voiko hoitoon lähteä juhlamekossa.. Hameet ei neidille kelvanneet, eikä oikein mikään muukaan mitä mä ehdotin joten valittiin sitten lopulta kaapista juhlamekkojen se vähiten juhlava versio. Voisin kuvitella että nää vaatetaistelut jatkossa vaan lisääntyy, ja siksi on jatkossakin koitettava valita Minealle vaatteita jotka on selkeästi tytön mieleen mutta kestää myös äitin katseen.

lilla company papu img6 lilla company papu img9 lilla company papu img10

Onko Paput jo hullaannuttaneet teiät? Nythän olisi muuten alkukesän malleista taas saatavilla mustaa aikuistenkin hupparia, jota viimeksi taisi ehtiä ennakkovarausten jälkeen myyntiin ihan vaan muutamat kappaleet.. Mä oon etenkin kotona löhöillessä niin vannoutunut huppareitten käyttäjä, että mulla Papulle on ollut paljon käyttöä. Lapsille on myös vastustamattoman ihanat jumpsuitit myynnissä, joista varsinkin musta on niin ihana että meille se kelpaisi tuplana, yksi Minealle ja minikoossa pikkuveljelle.

*postaus toteutettu yhteistyössä Lilla Companyn kanssa

PYSTYISITKÖ SÄ ABORTTIIN?

Nyt on pakko ottaa kantaa vähän painavampaan asiaan kuin mitä blogissa yleensä on totuttu näkemään.. Facebookissa on nimittäin parin päivän ajan pyörinyt linkki tähän Iltalehden artikkeliin, joka ainakin mua liikutti ja raivostutti kaikessa älyttömyydessään. Vaikea pukea ajatuksia sanoiksi just nyt, mutta eikö ole aika järjetön tilanne, johon tuskin kukaan meistä toivoisi joutuvansa!

Ongelmana on siis se, ettei Suomessa hoitohenkilökunnalla ole oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia vedoten etiikkaan tai vakaumukseen. Usein raskaudenkeskeytys onneksi tehdään jo niin aikaisilla viikoilla ettei alkio ole vielä ehtinyt kehittyä kovinkaan pitkälle, eikä tällöin käsittääkseni hoitohenkilökunta ole toimenpiteessä sen enempää mukana kuin korkeintaan ojentamassa lääkereseptin tai pillerin potilaalle. Tulisiko tässäkin tilanteessa lääkärillä olla oikeus kieltäytyä määräämästä abortin aiheuttavia lääkkeitä? Entä jos potilas on raiskattu eikä lapsi tällöin ole millään tavoin toivottu? Ja jos kunnan kaikki lääkärit ovat ettisistä tai vakaumuksellisita syistä aborttia vastaan, mistä potilas tällöin hakee hoitoa?

Mun ei tarvinnut miettiä asiaa kahta kertaa, vaan kävin heti allekirjoittamassa kansalaisaloitteen lain puolesta, joka takaisi hoitohenkilökunnalle päätäntäoikeuden osallistumisesta abortin tekoon. Suomesta varmasti löytyy paljon niitäkin, joille asia ei ole omatunnon päälle, mutta on ihan älytöntä olettaa että vain sen takia että olet ammatiksesi valinnut hoivatyön, sinun tulisi pystyä suorittamaan eettisesti kyseenalainen toimenpide. Itselleni ei ainakaan tule yhtään vastaavaa tilannetta mieleen, jossa ammatin varjolla ihmisyyden etiikka on sallittua unohtaa. Laki voi sallia abortin, mutta yksilötasolla siitä on voitava kieltäytyä!

En sano että olisin aborttia vastaan, ymmärrän vain niitä jotka eivät sitä itselleen pystyisi tekemään, puhumattakaan että sen joutuisi tehdä toiselle. Mä en voisi kuvitella itseäni vastaavaan tilanteeseen kuin mihin artikkelin kätilö joutui, enkä toivo kenenkään muunkaan joutuvan siihen vasten tahtoaan – kyse kun ei ole hoitohenkilökunnan ammatin perimmäisestä tarkoituksesta. Kansalaisaloitteessa on jo huima määrä nimiä, mutta tuskin muutama extranimi on pahitteeksi, käykää siis jokainen allekirjoittamassa!

SYKSYN KÄYTETYIMMÄT

Parasta tällä viikolla on ehdottomasti se, että mulla on aavistuksen kevyempi työviikkoa ja loppuviikolla on vielä tiedossa pari blogijuttua ja bloggaajakavereiden kanssa höpöttelyä. Täällä Jyväskylässä meillä bloggaajilla on aika minikokoiset piirit, mutta onhan se hieno juttu, että edes jotain tapahtuu välillä, ja yhteyttä tulee joka tapauksessa pidettyä viikoittain. Edelleenkin harmittaa se, että missaa niin monia kiinnostavia kutsutapahtumia Helsingissä, mutta katotaan nyt jos sitä vaikka äitiysloman alettua pääsisi käymään jollain pienellä minilomalla.. Viime kerrastahan meillä onkin Evelinan kanssa niin hyvät muistot (yeah right!) kun myöhästyttiin älyttömien ruuhkien takia noin puolella tunnilla.. Ja mehän muuten oltiin koko ajan jonotettu väärällä kaistalla, kun vieressä autot viuhtoi ongelmitta ohi. Maalaisidiootit isossa kaupungissako?

biker boots img1  biker boots img8Mä vakavissani luulen että mun raskausmaha kasvaa vaiheittain, ja yhtenä aamuna sitä vaan yllättäen herää astetta isomman mahan kanssa. Viime viikolla tais taas olla tällainen kasvuvaihe, kun nyt on saanut kaappeja kaivella kuumeisesti että löytäisi jonkun aluspaidan joka ei jatkuvasti nouse mahan päältä. Yhtään t-paitaa en enää voi käyttää, vaikka oon aina kuvitellut ostavani muutenkin suht väljiä paitoja – väljyys alkaa kyllä jo saada ihan eri mittasuhteet tässä vaiheessa! Päätin sitten tänään että viime aikojen neuleostosten lisäksi mun on viikonloppuna suunnattava hamstraamaan trikoopaitoja, eikä yhtään huonompi juttu olisi paksumpi talvitakkikaan puistoilutarkoituksiin. En yhtään muista millä menin viime raskauden kylmimmät kelit, mutta se on varmaa ettei sitä reuhkaa oo säilötty varastoon odottamaan seuraavaa raskautta.

biker boots img2Mun onni on ollut lämmin alkutalvi, ja oikeastaan se että vielä on voinut vetää rotsi auki -meinigillä silloin kun liikkuu autolla paikasta toiseen. Nahkatakin päällensä pukemisesta ei muuten voisi haaveillakaan eikä kyllä taitaisi moni muukaan takeista mahtua. Mun ehdottomasti ominta tyyliä on yhdistää jotain vähän siistimpää (mitä ei tässä asussa ole sitten ripaustakaan :D) ja totaalisen rentoa niin että lopputulos on hyvässä tasapainossa. Ehkä liiankin usein tosin huomaan meneväni tällä täysrento-tyylillä, kun kotoa lähtiessä tulee aina niin kiire ettei välttämättä ehdi edes tukkaansa harjata. Se on muuten ihme juttu, että heti lapsen saatuani mulla meni kaikki aikataulut uusiksi ja nykyään tulee juostua viime tipassa tai pari minuuttia myöhässä joka paikkaan. Enää ei voi edes syyttää sitä, että Minean pukemisessa menisi niin kauan, vaan pahempi on se että luulee ehtivänsä vielä pari juttua, kunnes on jo auttamattomasti myöhässä.

Pakko on vielä mainostaa näitä biker bootseja, jotka tarttui mukaan markettireissulla ja siitä lähtien ne on kulkenut jalassa lähes joka päivä. Just sitä mulle tyypillistä tyyliä, rennot mutta yhdistyy kivasti siistimpäänkin kokonaisuuteen. Voisin jopa hurjastella joku päivä ja testata miten nämä kävisi paksun neuleen ja mekon tai hameen kanssa. Ja vinkkinä vielä teillekin, ei ollut hinnalla pilattu nämä cittarin kengät!