Valtavan iso kiitos kaikille onnitteluista, ne ihan oikeasti lämmittää sydäntä vaikka kommentin olisikin jättänyt joku mulle täysin tuntematon. Tiedän, että sielläkin iloitaan asiasta, ja mun on helpompi jatkossa jakaa raskauteen liittyviä ajatuksia teidänkin kanssa <3<3
Suunnilleen viikolla 4-5 tein positiivisen raskaustestin (yhden vain, mä en oo sitä tyyppiä joka ryntäisi apteekkiin hakemaan vielä viisi tikkua lisää varmuuden vuoksi), ja jo heti ensi viikoista alkaen mun olisi tehnyt mieli kirjoittaa asiasta blogissa. En tuntenut niinkään tarvetta puhua läheisimmille kavereille, vaan ennemminkin jakaa ihmetystä ja mietteitäni puolituntemattomien kanssa tietäen, että joku olisi varmasti samassa onnen kuplassa ja voisi vertailla kokemuksiaan omiini. Harkitsin jopa anonyymin sivublogin perustamista, jossa avautuisin kaikesta, mutta lopulta järki puuttui peliin ja kehotti miettimään jo nyt vähissä olevaa vapaa-aikaani. Thank god for that, jäisi muuten se yksikin telkankatseluilta viikossa väliin tai vaihtoehtoisesti yöunista saisi luopua kokonaan.
Alkuraskauteen kuuluu ehdottomasti ne kaikkein jännittävimmät vaiheet, kamalimmat olot ja sekavimmat ajatukset. Siksi ehkä se kirjoittamisen tarvekin oli silloin niin suuri. Toisaalta en edes tiedä, mitä olisin sanonut, raskaus on mielestäni edennyt kokonaisuudessaan helposti ja yhtä vaivattomasti kuin Mineankin kanssa. Mineaa odottaessani säästyin pahalta ololta lähes kokonaan, mutta tällä kertaa sain oksentaa koko heinäkuun, aamusta iltaan, mikä oli mieltä raastavaa siksi, ettei asiasta voinut vielä puhua, vaikka puistossa istuin naama valkoisena odottaen että pääsisi jälleen kotiin jatkamaan oksentamista. Voin vaan kuvitella kuinka hyvää seuraa olin ystävilleni pitäessäni itseni kasassa vain vaivoin, mutta minkäs teet, ei siihen oloon auttanut yhtään mikään!
Koska olen onnellisessa asemassa sen suhteen, etten ole kokenut keskenmenoja tai joutunut odottamaan raskaaksi tulemista pitkään, en myöskään ole osannut pelätä tämänkään raskauden puolesta. Koko ajan oon luottanut siihen, että kaikki menee hyvin, vain ennenaikaisen synnytyksen riski käy välillä mielessä, kun ensimmäisellä neuvolakäynnilläkin terkkari otti puheeksi Minean viikolla 36 käynnistyneen synnytyksen. Asian murehtiminen etukäteen ei kuitenkaan hyödytä mitään, ja onhan siihen synnytykseen joka tapauksessa vielä kuukausia aikaa – ehtii niitä kauhukuvia maalailla vielä myöhemminkin..
Nyt mennään 16. raskausviikolla, pahoinvointi on onneksi lähes kokonaan poissa ja kaikki näytti olevan hyvin ensimmäisessä ultrassa. Jännityksellä odotan jo seuraavaa, kuukauden päästä olevaa rakenneultraa, jossa toivottavasti saadaan tietää sukupuoli. Helpottaisihan se kummasti hankintojen tekemistä, vaikka olen jo nyt alkanut ostamaan mahdollisimman paljon unisex-vaatetta Minealle, jotta ne myöhemmin sopisivat tarvittaessa myös pojalle. Mutta hurjalta joka tapauksessa ajatus vielä tuntuu, meitä on pian ihan oikeasti neljä plus yksi karvainen kaveri! Miten sitä pärjää kahden lapsen arjessa, palaako jo ekoina kuukausina puhki, mitä jos vauva ei nuku, entä jos Minea alkaa supermustasukkaiseksi, jos vauvalla onkin koliikki tai jotain vielä pahempaa, pitäisikö Minean jatkaa päivähoidossa jne. jne. Tuhat kysymystä on mielessä ja niihin varmasti vielä palaan täällä bloginkin puolella kunhan ensin saan omiin ajatuksiin jotain selvyyttä :). Löytyykö sieltä ruudun takaa muita raskaana olevia, tai kuinka innoissaan yleensäkään haluatte näitä raskauskuulumisia lukea? Tää on ihan uutta maaperää mullekin, joten vielä on vaikea sanoa millä tavoin ja kuinka paljon raskaus tulee täällä näkymään, mutta yksi osa blogia se joka tapauksessa jatkossa on – onhan se läsnä meiän arjessakin joka päivä.



Paljon onnea! <3 Ihana uutinen!
Kiitos <3!!
Minä kyllä innolla luen näitä raskauspostauksia, jotenkin oma raskaus on vielä niin tuoreessa muistissa vaikka siitä onkin jo kohta vuosi (hui). Joten varmasti seuraan näitä raskauspostauksia silmä kovana. 🙂 Minulla ei ollut pahoinvointia ei Pinjasta eikä nyt Islastakaan mutta hirveä pelko mitä jos meneekin kesken oli nyt Islasta, toisaalta turha pelätä koska sille ei voi itse yhtään mitään mutta silti se vaan velloi päivät pitkät mielessä, stressasin muutenkin hirvittävästi Islan raskausajan, hommasin kotiin dopplerinkin jota ahkerasti käytin läpi raskauden.
Itse ainankin menin ne ekat kuukaudet jossain hormonien vaikuttamassa kestovireystilassa, jaksoin hyvin kahden kanssa vaikka Isla heräsikin muutaman kerran aina syömään yössä. 🙂
Onnea vielä kerran!!
Mäkin oon miettinyt että pitäisikö hankkia doppler kun niitä saa nykyään aika edullisesti! Se olis kiva Mineaakin ajatellen.. Ja ihan samanlainen oon itekin, muiden raskausjuttujen ja synnytystarinoiden lukeminen on kivaa, vaikkei olisi ollutkaan itelle ajankohtaista :).
Paljon onnea tulevasta perheenlisäyksestä! 🙂
Vaikka en itse raskaana olekaan niin musta on tosi kiva lukea kaikkia raskausjuttuja! Samalla voi sitten muistella omaa raskautta ja haikailla sen vauvamasun perään 😀
Kiitos Henna <3!! Ja kiva että raskaus kiinnostaa, sitä on varmana tiedossa tulevina kuukausina :).
Onnea! Mä katoinkin et sulla on aika löysiä vaatteita ollut parissa viime postauksessa 🙂
Kyllä siitä arjesta selviää! 🙂
Kiitos <3! Hih, omat asukuvat on viime aikoina olleet aika harvassa! Jo siksikin että silloin pahoninvointiaikana ei olisi tullut mieleenkään poseerata kameralle :)..
Voi onnea, minulta oli tämä uutinen mennyt kokonaan ohi!! Ihanaa odotusta! 🙂 Täällä parin ennenaikaisesti syntyneen äiti, joten tiedän mitä se jännääminen on… Mutta ei sekään ole maailman loppu, vaikka alku hieman hankalampi olisikin.
Kiitos tuhannesti <3!! Meillä onneks Minean kanssa kaikki oli ihan niin kun täysaikaisillakin lapsilla, mutta toivotaan ettei tämä kakkonen nyt päätä tulla vieläkin aiemmin! Oliko sulla joku syy ennenaikaisuuteen?
Lämpimät onnittelut sinulle ja teidän perheelle. Kuulostaapa ihanalta, että saatte vauvan <3. Kauniita kuvia sinusta ja ihana asu päälläsi.
Tuhannesti kiitos <3!!!!
Hurjasti onnea Melina, ihania uutisia
Kiitos Maria <3 <3!!
Onnittelut raskaudesta! En ole aiemmin seuraillut blogiasi mutta voi olla, että nyt alan seurailemaan, olen nimittäin itsekin juuri raskaana ja viikkoja 15+1. 🙂
Kiitos onnitteluista Emmi<3!! Meillä menee siis raskaudet melkein päivälleen samassa tahdissa! Kiva jos jäät seurailemaan ja jätät välillä kommenttia miten raskaus siellä etenee!
Pitkästä aikaa eksyin tänne, kun olen viime aikoina niin vähän täällä blogimaailmassa ehtinyt seikkailla. Ihania uutisia! Oikein paljon onnea vauvasta!!! 🙂 Ja oot kyllä niin kaunis äitikin!
Voi tuhannesti kiitos Veera!! <3
Mun mielestä blogi on silloin aidoimmillaan ja parhaimmillaan, kun bloggaaja kirjoittaa itselle tärkeistä ja läheisistä asioista ja nyt kun raskaus on sulle niin tärkeä juttu, niin tottakai kirjoitat siitä. Tosin haluaisin kyllä lukea jatkossakin kaikkia muitakin juttuja, ihastella sisustuskuvia, lukea herkkuohjeita jne.
Sulla on asiat niin uskomattoman hyvin ja onnellisesti, että et varmaan itse ymmärräkään, joten lopeta turha murehtiminen ja nauti odotuksesta, nyt kun pahoinvointikin on takanapäin 🙂
Vaikeaa se tosiaan olisi jättää raskaus blogin ulkopuolelle, kun se kuitenkin pyörii mielessä jatkuvasti. Eikä mulla muutenkaan ole ollut niin kauheasti tapana suodattaa sitä, mitä blogiin laitan, samalla linjalla siis varmasti jatketaan eli sopivassa määrin vähän kaikkea :).
Kyllä mä sellasessa onnenkuplassa oon, että toisaalta tuntuu päinvastoin ajattelevan ihan liikaakin sitä, miten onnellinen voikaan elämästään olla <3.
Itselläni oli esikoiset, kaksoset 2-vuotiaita kun kuopuksemme syntyi. Hyvin siitä arjesta selviää, kun asennoituu siihen oikein ja muistaa välillä ottaa sitä omaa aikaa, se on tärkeää. Onnea!
Kiitos onnitteluista!! Kyllä kaiken järjen mukaan luulisi kaiken sujuvan alkujärkytyksen jälkeen hyvin :). Kaksoset ja vauva kuulostaa jo hieman haasteelliselta, mutta ehkä se on juurikin tuo oman ajan ottaminen se avain!
samoilla viikolla mennään ja samoja asioita pyörittelee mielessään tämäkin äiti, joten mielellään luen kuulumisiasi aiheesta!
Onpa kiva kuulla että täältä lukijoista löytyy samaa vaihetta eläviä! Ehdottomasti laita sunkin kuulumisia välillä kommenttiboksiin!
Kyllä arjesta selviää, meillä muksuilla on ikäeroa alle kaksi vuotta ja vielä olen hengissä 🙂 Kiva kuulla, että alkuraskaus on sujunut hyvin. Itselläkään ei ole ollut ongelmia raskauksien tai raskaaksi tulemisen kanssa, että sikäli olen itsekin onnekkaassa asemassa, kun kaikkea ikävää ei ole asian tiimoilta tullut kohdattua, vaikka tietääkin, kuinka yleisiä ongelmat noilla elämän osa-alueilla ovat, valitettavasti. Nyt vaan otat niin rennosti kuin mahdollista, ja nautit elämästä 🙂
Onneksi osaan kyllä tuon rennosti ottamisen taidon aika hyvin :)! Mutta ihan totta tuo, että onnekas saa olla kun on päässyt näin helpolla raskauden suhteen! Toivottavasti kaikki menee nytkin yhtä hyvin kun Minean kanssa.
Oot vain pari viikkoa mua edellä! 🙂 Eli kyllä kiinnostaa kaikki raskaushöpinät, ihanaa kun on muitakin samassa vaiheessa olevia. Tosin kyllä mua kiinnostais ne raskausjutut muutenkin, mutta nyt varsinkin osaa ihan eritavalla samaistua kaikkeen. Kuten jo tässäkin tekstissä.
Mulla jäi heinäkuun postaussaldokin ihan onnettomaksi, suurimmaksi osaksi just sen takia, kun mielessä pyöri vain tämä raskaus. 😀
Tää on kyllä ihan parasta bloggaamisessa, kun voi jakaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa! Mäkin kyllä mielenkiinnolla lueskelen sun blogista raskauden etenemisestä! Ja tiedän tunteen kun ei bloggaaminen oikein innosta, samalla lailla jäi mullakin heinäkuu ihan surkeaksi kun tuli vietettyä enemmän aikaa vessanpöntön edessä kun koneella :).