Viikonloppu vierähti jälleen juhlahumussa, miehen serkun häissä Hyvinkäällä. Morsian oli uskomattoman kaunis, juhlat mitä parhaimmat ja mikä tärkeintä, tuoreesta avioparista huokui rakkaus ja täydellinen yhteisymmärrys kilometrien päähän. Ah, miten häät onkaan juhlista ihan ykköset!

Omista häistä onkin jo reilu kolme vuotta, mutta silti muistan päällimmäisenä sen onnen, ja toisaalta myös kiireen, kun päivä tuntui olevan hetkessä jo ohi. Alunperin oma haaveeni oli pitää pienet, intiimit häät vain lähimmille sukulaisille ja ystäville, mutta arvatkaa mikä oli lopputulos? 120 henkeä, karsiminen olis vaan ollut liian vaikeaa! Nykyään huomaa kuinka oma häähumukin jää arjen jalkoihin, sillä meillä on tainnut parina vuonna peräkkäin jäädä hääpäivät kokonaan juhlimatta.. Tänä vuonna molemmat lahjakkaasti unohdettiin koko päivä, ehkä ens kuussa voisi paikata tilannetta ja juhlistaa seurustelun 15-vuotispäivää. Käsittämätöntä, että siitäkin on jo niin pitkä aika, ja mitä teinejä mekin silloin vielä oltiin :D!  Minean juhla-asu, mun äitin ostama Hennesin mekko. Ja mitäs sanotte poseerauksesta, magee niin kun Minea sanois!      

Meikäläinen koki perinteisen asukriisin vielä pakatessa kamoja perjantaina, kun tajusin ettei ole tullut hankittua yhtäkään uutta juhlamekkoa koko kesänä! Onneksi kelit oli jo vähän syksyisemmät, joten kaivoin viime vuotisen Hennesin kokopitkän mekon kaapista. Eikä se lopulta niin huono vaihtoehto ollutkaan, väri on musta täydellinen ja pitkä malli on aina varma valinta häihin. Lähdön kanssa tuli sen verran kiire, että tukka oli vedettävä siistille ponnarille, vähän huonosti näissä kuvissa näkyy, mutta kampasin muutamia hiusosioita sivuilta ristiin päällihiusten kanssa ja ponnarin ympärille kiepautin vielä hiussuortuvan. Pysyipähän tukka kondiksessa pienestä sadekuurosta huolimatta, ja musta punaiset huulet pelastaa bad hair dayn!

Energistä viikkoa!