ihana ilta naapureilla & muita mietteitä

Kyllä nyt laiskottaa! Mutta niinhän sitä sunnuntaina saakin. 🙂 Takana on vähän lyhyeksi jääneet yöunet, kun eilinen ilta meni iltaa istuessa naapureiden kanssa. Pihahommat muuttuivat yllättäen viinin maisteluksi kahden seinänaapurin kanssa ja täytyy sanoa, että oli hulvattoman hauskaa! Illan mittaan ehdimme muun muassa pitää sotilaalliset ”naamiaiset” ja miehet pelasivat viskimölkkyä (älkää edes kysykö mitä ihmettä se on..). Pieneksi ongelmaksi meinasi muodostua se, ettei meillä ole toimivia kunnon itkuhälyttimiä, mutta lopulta virittelimme kännykät hoitamaan samaa asiaa. Tulipa aikamoinen tuntien maratonpuhelu ;)!
 
Vaikka aamulla väsyttikin niin eilinen oli ihan ehdottomasti tervetullutta piristystä meidän naapurustoon. Kuten jo aiemmin olen maininnut tulee naapureiden kanssa vietettyä perheinä hyvin vähän (jos ollenkaan) aikaa, kun kaikilla on omat kiireensä, mutta on ihana huomata, että näinkin läheltä löytyy mukavaa rentoa seuraa, joiden kanssa viihtyy erinomaisesti. Sovimmekin jo eilen, että täytyy meidän kestittävienkin joku ilta tarjota eilisen isännille hyvää ruokaa ja juomaa vastapalveluna, joten eiköhän tästä vielä jonkinlainen perinne saada aikaan ;).
Yöunista puheen ollen täytyy muuten mainita, että meillä nukutaan jälleen täysiä öitä. Muutos jokaöisestä valvomisesta tapahtui yhdessä yössä, kun vaihdoin maitojuoman takaisin kakkoskorvikkeeseen. Saimme verikokeen tulokset eikä niissä ollut viitteitä allergioista, mutta siltikin Minea näyttää jollain tasolla reagoivan maitoon, joten tilannetta täytyy kyllä vielä tarkkailla jatkossakin. Harmillinen juttu sinänsä, mutta onneksi kyse ei ainakaan ole mistään vakavasta, kunnon allergiasta.
 
Minean syntymän jälkeen olen oppinut sen, että koskaan ei pitäisi ääneen kehua, kuinka jokin asia sujuu niin kovin hyvin. Perjantaina taisin nimittäin ehtiä sanomaan kuinka kerrankin olen saanut pihakukat kasvamaan, joten eiköhän siihenkin eilen jo tullut muutos. Minea oli takapihalla leikkimässä samalla kun mieheni rakenteli porttia uuteen aitaamme ja tyttöhän ehti siinä samalla lähes huomaamatta syödä suurimman osan mansikkamaamme mansikanaluista. Myös kaikki vihertävät mansikat kelpasivat, joten taidetaan sittenkin jäädä ilman oman maan mansikoita.. Eikä tällä hetkellä näytä kovin hyvältä salaattienikaan tilanne, kun kastelu unohtui taas vähäksi aikaa ja versot ehtivät hieman nuupahtaa. Mitenköhän sitä ikinä oppisi?
Taitaa meille parhaita kukkia olla ihan luonnon kukat, joita voi käydä poimimassa maljakkoon silloin, kun ne ovat kauneimmillaan ja niiden kuihduttua ei harmita rahan menetys. Kävimmekin Minean kanssa yhtenä hieman viileämpänä päivänä pihalla katselemassa löytäisimmekö sieltä jotain kauniita kukkia sisälle maljakkoon pomittavaksi. Löytyihän niitä. Ostin viime kesänä Partyliteltä suuren lasimaljakon, jonka säilytys on niin hankalaa, että maljakko saa lähes aina olla jollain pöydällä esillä joko kukkien tai kynttilöiden kera. Ja mikäs sen parempaa kuin luonnonkukat, jotka on täysin ilmaisia ja joskus jopa paljon kauniimpia kuin tarkasti asetellut ja mietityt kimput.
 
 
Kukkien etsintään mukaan lähti täältä Jyväskylästä Pienikamarista ostettu suloinen vetolelu. Bambi sai reissussa vähän elämän jälkiä itseensä (asfaltilla vedettäessä puuosien maalipinnat ei oikein tahtoneet kestää 🙂), mutta niin siitä tuli vain entistä hellyyttävämpi ja jopa vähän antiikkisen näköinen. Pienikamarista kävin eilen myös ostamassa Minealle kaksikahvaisen muovimukin ja samalla matkaan lähti itselle uusi posliinikulho. Vaatekaupoista pysyin tällä kertaa mahdollisimman kaukana, mutta pientä kodintavaraa tuli ostettua senkin edestä. Vihdoin ja viimein hankin muun muassa kunnon tyllat pursotukseen, joten täytyy varmaan ensi viikolla tehdä kesän ensimmäinen mansikkakakku.
 
Kesä taitaa aika lailla olla nyt vasta puolessa välissä, mutta itsellä ajatukset siirtyy lähes päivittäin jo syksyyn. Toisaalta syksyä sekä Minean hoidon ja uudenlaisen perhearjen aloitusta odottaa kauhulla, mutta toisaalta olen aina tykännyt arkirutiineista ja tunnelmallisista, pimenevistä illoista. Ihanan oman hetken tulee silloinkin minulle varmasti tarjoamaan tämä blogi, joten kiitos teille, että jaksatte pysyä mukana ja kommentoida ahkerasti! Vielä kun oppisin ottamaan vastaan kehuja ilman että tarvitsee kotona itsekseen punastella ;)..

0 Comments

  1. Annika /Karkkipurkki kesäkuu 30, 2013

    Mukavan kuuloinen ilta teillä ollut, ja ihania kesäkuvia! 🙂

    Vastaa
    • Melina / Minishow kesäkuu 30, 2013

      Kyllä, hauskaa piisasi! Parasta onkin tuollaiset päähänpistona toteutetut jutut 🙂

      Vastaa
  2. FAZENDO ARTE kesäkuu 30, 2013

    ola,gostei muito do seu blog…abraço Leilawww.fazendoarteleriente.blogspot.com.br

    Vastaa
  3. Elina Eliina kesäkuu 30, 2013

    Ihania kesäkuvia! Mistä tuo olet hankkinut tuon Minean tunikan? Ihana!

    Vastaa
    • Melina / Minishow heinäkuu 1, 2013

      Paita on Nextiltä. Oli 2-packissa toisen, yksivärisen paidan kanssa.

      Vastaa
  4. Lefa heinäkuu 1, 2013

    Onpas kivoja kesäkukkakuvia 🙂 Söpö kummityttö. Ikävä tuli jo vaikka vasta eilen lähdettiin taas tänne. Terkut aussilan kotoa <3

    Vastaa
    • Melina / Minishow heinäkuu 1, 2013

      Tulkaa pian jo takasin, ihan vaikka pysyvästi! 🙂 Terkkuja takaisin!

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.