hoitomietteitä ja ne hullarit

 
 
Meillekin rantautui kevättauti, niin kuin tuntuu tapahtuneen vähän joka perheessä. Minea alkoi jo viime torstaina yskiä ja viikonloppuna yskä vain paheni ja sai seurakseen kovan nuhan. Tukkoinen olo on häirinnyt unia sekä päivällä että yöllä, mutta minun pelastus on ollut edes pienet hetket omaa aikaa neuloen ja netissä surffaillen. Osittain ajatus on myös harhaillut ensi syksyyn, jolloin työelämä kutsuu minuakin ja Minea aloittaa hoidossa. Onko muilla sama tilanne edessä? Asia tuntuu vielä hurjan kaukaiselta, mutta viime viikolla oli jätettävä hakemus kunnalliseen perhepäivähoitoon, jos halusi varmistaa ensi syksyn hoitopaikan lapselleen. Millään en haluaisi vielä silloinkaan laittaa Mineaa hoitoon, mutta melkeinpä pakon sanelemana näin on tehtävä.
 
Meille on ollut alusta asti täysin selvää, että Minea menisi ainakin aluksi perhepäivähoitoon, koska on vasta 1,5-vuotias minun aloittaessani työt. Toiveissamme on mahdollisimman lempeä ja huomaamaton siirtymä kodin ja hoidon välillä, ja kovin isossa lapsiryhmässä päivien viettäminen kuulostaa Minean ikäiselle taaperolle stressaavalta. Voi olla, että olen lukenut liikaa Keltikangas-Järvisen kirjoja, jotka käsittelevät lapsen päivähoitoa ja sen vaikutusta lapsen käyttäytymiseen (erityisen hyvä on Pienen lapsen sosiaalisuus), sillä taisin osittain ”aivopestä” myös ystäväni perhepäivähoidon kannalle. 🙂 Olisi tosi kiva kuulla, millaisia kokemuksia teillä on perhepäivähoidon suhteen. Etenkin se mietityttää itseä, mistä ihmeestä, jos mistään, voi tietää hoitajan olevan sopiva omalle lapselle. Ja mikä sitten loppujen lopuksi edes määrittää hoidon laadun, hellyys ja huomio vai hyvin suunnitellut aktiviteetit..
Perhepäivähoidon ongelma on varmaankin se, että koko hoitopäivä kiteytyy ainoastaan siihen yhteen aikuiseen ihmiseen ja hänen jaksamiseensa. Päiväkodissa hoitajat saavat tukea toinen toisiltaan ja on useampi käsi tekemässä yhtä asiaa. Toisaalta on myös todistettu, kuinka ihmisten lisääntyessä työn tuottavuus yhden ihmisen kohdalla laskee. On siis helppo laiskotella, kun tietää paikalla olevan muitakin, jotka voivat homman hoitaa. Noh, tämä nyt lähti vähän sivuraiteille, mutta tiivistettynä ajattelen Suomessa asioiden olevan erityisen hyvin ja hoito kuin hoito on täällä laadukasta ja turvallista. Meille vain tämä vaihtoehto toimii (toivottavasti) parhaiten sillä ajatuksella, että lapsista kasvaa kykeneviä ja sosiaalisia kotihoidossa joten miksei myös perhepäivähoidossa.
 
Hoitoajatuksista siirryn sulavasti hulluihin päiviin, jotka jo kolkuttelevat ovella ja vaativat vähän ennakkosuunnittelua, jos haluaa varmistaa omien suosikkiensa saannin. Koskaan en ole itse ollut paikan päällä h-hetkellä, mutta olen kuullut menon olevan heti aamusta melkoista selviytymistaistelua niillä, jotka Stokkalle uskaltautuvat. Tänä vuonna minä luotan nettiin ja aion olla ajoissa liikenteessä.
Keskiviikkona jo olisi tarjolla vaikka mitä kivaa äiteille, isille, lapsille ja kotiin. Meillä tyydytään tällä kertaa vain muutamaan juttuun eli Mayoralin takkiin ja Ralph Laurenin teeppariin Minealle ja itselleni klikkailen Michael Korsin balleriinat.
 
 
Torstaina minä jätän shoppailun väliin, vaikka tekisikin mieli hankkia Minealle Stokken Tripp trapp -tuoli nyt kun siihen on lisävarusteena saatavilla kiinteä tarjotinkin. Torstain ehdoton suosikki tulee varmasti olemaan nuo ympyröimäni ”blogikellot” eli Michael Korsin hopeinen ja ruusukultainen metallikello, joista saa nyt melko hyvän alennuksen. Mitäs te ajattelitte hommata?
Koko kuvastoa voi selailla TÄÄLLÄ.

 


0 Comments

  1. Saaruska huhtikuu 9, 2013

    Voi, tuo hoitoasia on kyllä stressaavaa mietittävää! Itsekin sitä olen joutunut nyt miettimään, eikä kyllä kivalta tunnu ollenkaan… Perhepäivähoidosta ja päiväkodista, kun molemmista löytyy hyviä ja huonoja puolia, joita tuohon olit listannutkin :)Perhepäivähoito on kyllä ihana vaihtoehto, jos saa hyvän hoitajan. Itselleni on jäänyt veljeni kautta perhepäivähoidosta ikävä kuva, kun toinen lapsi oli kiusannut, pomottanut, vetänyt häntä korvista ym. ja hoitaja aina vaan kertoi miten heillä on mukavat leikit keskenään; laittavat ihan oven kiinni, jotta saavat leikkiä rauhassa. Eikä veljeni uskaltanut kertoa asiasta ennen kuin toinen lapsi siirtyi toiseen hoitopaikkaan. Mutta hyvä perhepäivähoitaja on taas asia erikseen, itselleni on jäänyt ihanat muistot omasta perhepäivähoitopaikasta 🙂

    Vastaa
    • Melina M huhtikuu 9, 2013

      Se minua perhepäivähoidossa hieman pelottaakin, ettei koskaan voi tietää, mitä päivän aikana todella tapahtuu, kun paikalla on vain yksi aikuinen ja yksi näkökulma asiaan. Ainoa, mihin voi luottaa on oma ihmistuntemus ja toivoa, että osaisi tulkita ihmistä sen verran, että tietää hoitajan sopivaksi ja mukavaksi. Mutta hankalaa hoitoon vieminen varmaan joka tapauksessa on äidille.

      Vastaa
  2. Miia - Sweet Little Things huhtikuu 9, 2013

    Kyllä himottais nuo MK:n baltsut 🙂

    Vastaa
    • Melina M huhtikuu 9, 2013

      No laitetaanko tuplana huomenna? :))

      Vastaa
  3. Fox Ladyy huhtikuu 9, 2013

    Meillä kaksi isompaa lasta ovat kumpikin olleet pieninä jonkin aikaa perhepäivähoitajalla, ja siinä on kyllä hyvät puolensa. Etenkin pienet, alle kolmivuotiaat tarvitsevat mielestäni tuttua turvallista vaihtumatonta syliä enemmän kuin virikkeitä, ja noita hyvä perhepäivähoitaja voi ehkä paremmin tarjota kuin päiväkoti. Mutta niinkuin kirjoitit, perhepäivähoitajalla lapsi on yhden ihmisen ’armoilla’, joten hoitajan persoona ja jaksaminen nousevat todella tärkeään osaan. Meille sattui täydelliset hoitotädit, ja jos kuopusta pitäisi nyt laittaa hoitoon, niin todennäköisesti kallistuisimme jälleen perhepäivähoitoon.

    Vastaa
    • Melina M huhtikuu 9, 2013

      Muiden tarinoita kuuntelemalla minusta tuntuu, että suurimmaksi osaksi hoitajat on olleet onneksi mukavia. Ja kun itsellekin juuri tuo sama syli koko ajan on tärkeä tekijä eikä niin pieni tosiaan tarvitse ohjattua toimintaa. Kyllä sitä varmaan ehtii myöhemminkin oppia isossa ryhmässä toimimisen säännöt.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.