kevättä kohden



 Kummia valoilmiöitä tulee aamuisin todistettua, kun aamulla seitsemältä ei tarvitse laittaa valoja lainkaan päälle, vaan aurinko valaisee koko kodin. Enimmäkseen se on mieltäpiristävää ja helpottaa heräämistä, mutta toisaalta se myös näyttää kodin pölyt melko säälimättömästi. Tänäkin aamuna oli kaivettava imuri esiin heti aamupalan jälkeen, eikä tuo ikkunoiden pesukaan olisi pahitteeksi. Miehille kevät ehkä tuo autokuumeen, mutta itselläni heräsi innostus sisustaa kotia pienillä uusilla yksityiskohdilla ja jonain viikonloppuna voisi ottaa urakaksi siivota kaappeja perinpohjin.
 Intoa täynnä viikonloppuna sitten kierreltiin rautakaupoissa ihmettelemässä tapetteja. Tällä hetkellä meiltä ei löydy tapettia kodin mistään seinästä, koska yritimme pari vuotta sitten hakea sisustuksessa sellaista ”kivitalofiilistä” valkoisilla, selkeillä seinillä. Nyt kuitenkin olisi kiva saada jotain vaihtelua kodin ilmeeseen ja ainakin Minean huoneeseen varmaan laitetaan tapettia. Samalla tuli hieman vilkuiltua josko silmiin osuisi kiva tapetti meidänkin makuuhuoneen päätyseinään.
Minella oli kauppareissulla päällään uusi lempparitakkini. Se tilattiin jokin aika sitten Ellokselta ja niitä näyttäisi vielä löytyvän 80 senttisenä muutaman kympin alehintaan TÄÄLTÄ. Elloksella oli muitakin nättejä talvitakkeja alennettuna, mikä sai minut vielä mietiskelemään pitäisikö tilata joku kiva takki jo ensi talveksi.


 

 Uusien innostusten aallossa päätin aloittaa kesäksi kuntoon -projektin. Se pitää sisällään liikuntaa, (joko juoksulenkki tai jumppaamista Elixialla) vähintään kaksi kertaa viikossa maaliskuusta toukokuun loppuun. Olen jo vuoden verran ollut jäsenenä Elixialla käymättä siellä lähes lainkaan, joten nyt on aika tarttua tuumasta toimeen ja aloittaa kuntoilu. Tavoitteena ei ole pudottaa kiloja, vaan kohottaa peruskuntoa ja kiinteyttää. Uskaltaako joku muukin tarttua haasteeseen ja tsempata itsensä kesäkuntoon?

Ekoäiti, luomulapsi

Vielä raskaana ollessani vannoin, ettei minusta koskaan tulisi yhtä niistä niin sanotuista kantoliina-kestovaippa-äiteistä. Ihan sille linjalle en vielä ole lähtenytkään, mutta aika luomua meidän elämä tällä hetkellä on. Kokkailen soseita Minealle päiväunien aikaan, etsiskelen luomumessuja ja -kauppoja, ostan ruokaa lähiruokapiirin kautta, kantelen lastani naapurin kanssa vierekkäin rintarepussa eikä lapseni ole oikein koskaan syönyt tuttia tai tuttipulloa. Jotain entisestä mukavuudenhaluisesta minusta on kuitenkin jäljellä, koska en ole päässyt samalle aaltopituudelle kestovaippailijoiden kanssa ja siihen hommaan tuskin koskaan ryhdynkään.